Lumentulo ei vaan lopu...

Lunta on tullut ja tulee edelleen. Lumentulolla on kuitenkin aina varjopuolensa ja täällä se näkyy siten, että paljon on hissejä koko ajan kiinni. Kobrat jatkaa kuitenkin auraamista antonin rinteillä. Pari lisätappiota on kirjattu; yksi varpaankynsivaurio ja pientä flunsaa osalla porukasta. Tiistaina kuitenkin odotettu auringonpaiste tuli ja päästiin itse asiaan! Kapallin skiroutet avattiin ja siihen oikeastaan kulminoitui se mitä lähdettiin hakemaankin! Tässä muutama kuva tähän mennessä tapahtuneista.

 

Kimmon Grizzly

 

Lunta ilmassa

 

 

 

Tässä vielä HD-videota pätkä, Youtuben laadunhuononnuksella toki...

St. Anton videota tiistailta

Grizzly ei kestäny!

Taas yks helvetin luminen päivä ja kobrat tuikki Rendl:ssä. We're supposed to meet couple of Swedish freeriders at the downstation of Rendlbahn at 9 a clock, but they never showed up??? We waited few minutes, but we had to move on ahead untouchable slopes, sorry guys:) Siis pari ruattalaista äijää tuli lesoileen post kellerin afterissa että on niin kovaa poikaa suksilla ja pitihän se mennä sitten kattomaan. Schimanski sopi äijien kaa treffit aamuysiltä Rendl:n ala-asemalle, mutta eihän niitä näkyny ikinä. Ei vaan, kai ne oli kovia hanuja, mutta kobrien piti jatkaa matkaa.

Tässä kuitenkin yksi maistiainen päivän keskinkertaisista suorituksista. Lunta oli oikeesti paljon ja näkyvyys erittäin huono!

 

 

Tappioitakin tuli. Kimmon Grizzlyt ei vaan kestänyt. Suksen kuori petti pahemman kerran ja eihän niillä enää voinu laskee. Omat sukset narikkaan ja vuokrasivakat alle. Toisen tappion teki Tonin laskulasit. Bollen linssi oli ilmeisesti saanut jostain "myrkkyä" ja peilipinnoite otti sen verran itteensä, että kauppa kutsui. Hyvin epätodennäköistä, että postkellerin afterskillä olisi ollut mitään tekemistä linssitappion kanssa...Tästä eteenpäin on Oakleyt otalla ja silleen. Kuvia tappioista myöhemmin.

 

-kobrat-



Kassi on avattu!

Matkaryhmä kohteessa. Kämppä on loistava ja kaikki mitä alppikobrat voi toivoa löytyy kivenheiton päästä. Taksiäijä oli odotetusti taas ihan suhari eikä auton pakkauksesta ainakaan mitään insinöörityötä ole tehty. Sama pätee kytkimen käyttöön:) Se ei nimittäin luonnistunut sitten alkuunkaan. Siitäkin huolimatta perillä ollaan ja homma jatkuu tutuilla kuvioilla. Rahantuhlaus on siis aloitettu menestyksekkäästi...

-alppikobrat-

Askartelukerho

Joo, joskus käy niin, että kaikki ei menekään ihan putkeen esimerkiksi monojen hankinnassa tai oikeastaan niiden sisäkengissä. Kävi nimittäin niin, että viime talvena #1 osti viime talvena uudet bootsit ja kaikista myyjien puheista ja muokkauksista huolimatta sisäkenkä ei vaan sitten venynytkään ylimääräistä senttiä ja isovarpaiden kynnethän siitä menee kippuralle. Pahimmalta vältyttiin ja luut pysyi nahoissaan, mutta pientä modausta se vaati reisun päällä.

 

Toisellakin jäsenellä (takana) oli samansuuntaisia ongelmia... 

Ja osittain liian pienten sisäkenkien (ja monoon rutatun merinovillapuntin) takia ekana laskupäivänä aukesi sääret kyläänlaskussa. Kipu oli ihan kohtuullinen seuraavina päivinä. Ratkaisuja mietittiin ja löydettiinkin. Ensin apteekissa sanojen: "Don't worry, We see that almost every day" -jälkeen olin toiveikas että laskut jatkuu sittenkin. Paksut haavalaput päällekkäin ja keskelle haavan kokoinen reikä. Näin paine siirtyy haavan kohdalta pois muun säären alueelle ja homma jatkuu! Toki tulehtunut haava kipuilee melko isollakin alueella, mutta pientähän tuo nyt on.

Seuraavien päivien aikana urheilukaupoista löydettiinkin oikea ratkaisu eliminoimaan ongelman. Silikonilaput sääreen ja monot jalkaan!



Reisun päällä modasin sisäkengän siten, että kengän kärjet saksilla halki ja päälle tennissukan kärki ja pakkausteippiä puolirullaa. Vähän se naurua herätti porukassa, mutta toimi kyllä ihan oletetulla tavalla ja varpaisiin saatiin lisää tilaa. Kylmähän se vähän voi olla, mutta pääasia on, että halkion kautta ei kosteus pääse etenemään kengän sisään. Matkan jälkeen tuunasin kenkiä uudestaan ja tein "koevedoksen" kondenssitiiviillä teipillä. Ko. teippiä käytetään mm. kylmäputkistojen eristyksien saumoissa jne. Koevedokset testattiin ylläksellä -15°C:een pakkasessa ja hyvin toimi. Tälle kaudelle tuunasin vähän lisää.

Tässä pieni selonteko asiasta kuvineen, jos nyt jollain on vastaavia ongelmia.



Pitkittäisviilto kärkeen ja kärki halki.

Solukumiteippi ja solukumiliimaa.

Liimat paikoilleen ja pieni puristus kärkeen, jotta kärki aukeaa ja teippi paikalleen.
Jos monossa on riittävästi tilaa, voi tohon päälle liimata toisenkin lapun.
Pitää sitten lämmön paremmin.



Tältä se sit näyttää.

Ja tanssikenkä on valmis kun sen viimeistelee vielä sähkärin teipillä!



Eli jos sisämono puristaa ja varpaankynnet ei hommaa kestä, niin ei muuta kuin askartelemaan. Uusien monojen modaajille tiedoksi, että takuut tietenkin monoista lähtee kun niitä alkaa saksimaan. Toi kannattaa oikeasti teipata, ettei solukumi repeä. Aika näyttää, kuinka viritys kestää. Tosin varteenotettava vaihtoehto on myös hankkia omiin kinttuihin teetetyt sisäkengät esim. St Antonin laadukkaista urheilukaupoista ja saattaa olla, että kaupat tulee kaikesta huolimatta...

#1
 

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Vuosi vaihtui ja on aika alkaa hehkuttaa tulevaa! Kuumotusta on jonkin verran ollut jo ilmassa sähköposteista päätellen ja syystäkin. Nimittäin kävi niin, että viime talvena matkalla Söldeniin, Saksalainen suharimme ajoi ystävällisesti pois moottoritieltä ja teki pienen ketunlenkin Arlbergin laakson kautta ruuhkat välttääksemme. Ajettiin sitten St Antonin kylän läpi ja Transportterissa alkoi jo osalla kyyneleet valumaan kun ei pysähdyttykään vaan päästeltiin tylysti läpi kylän muka kohti parempaa... Yksi on varma, tänä vuonna ei ohi ajeta! Ei sitten metriäkään...

Siis matkakohteeksi on jo toistamiseen KAST:n historiassa valikoitunut St Anton. Miksi sitten toisen kerran samaan mestaan? Onko rinteet hyviä? No ei ole. Onko keskus ruuhkaton ja rauhallinen? Ei tasan oo. Onko kylä halpa? Ei ole sitten alkuukaan. Ei sitä vaan pystykään järjellä selittämään, ne vaan tietää jotka ovat käyneet. Muutamana hyvänä asiana voidaan toki mainita lumivarmuus, melkein rajattomat offarit ja yhden pienen rinneravintolan, Mooserwirtin, vieraanvaraisuus, mutta näillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa miksi sinne suunnataan. EIPÄ!

Kuukauden päivät saa vielä odottaa, että homma alkaa konkretisoitumaan. Sillä välin voi vaikka muistella vanhoja viime talvelta "trailerin" merkeissä. Laatu on huono, pikkuruudusta katsottavaa. Koko 12min. pätkän saa #1:ltä muistitikulle. Siinä on hyvä kuvanlaatu.

 

 



Hevosmiehiä on kiittäminen tämän vuoden kassinvenyttämisestä! Hyvästi homeloukut ja kellarikaksiot! Tervetuloa 125m2 penthouse isolla parvekkeella, kolmella vessalla, kolmella makuuhuoneella sekä luksuurisella keittiöllä ja olohuoneella kylän keskustasta ja päähissiasemien välittömästä läheisyydestä. Kyllä kelpaa! Sieluni silmin voin jo nähdä yhden jäsenistämme hörppimässä shampanjaa kylpytakki päällä parvekkeella... Ei helvetti. Pysytään tutkalla!

 

#1

 



Pari välivideota...

Hivenen taukoa ollut blogikirjoittelussa. Jep jep... Laitetaan nyt muutama video-otos liikkeelle ja yritetään puristaa loputkin päivät viime retken kertomuksesta. Siis jossain vaiheessa lisää tarinaakin!

 Oho ja hupsista! Bloggeri muunsi näköjään laadun Gopro:n kuvasta surkeaksi! Tosi kiva. Pistin sit ekan pätkän tuubiinkin, sielläkin laatu hieman heikkeni, mutta 720:nä parempi. Mitenkähän saisi ladattua orginaalin pätkän täydellä tarkkuudella? En tiedä.

http://www.youtube.com/watch?v=cKKi2_xpPuw

13.2. Apres ski...

Kirkkaissa lakanoissa nukutun yön jälkeen lähdimme aamiaisen jälkeen ski-bussilla kauemmalle hissiasemalle. Tämä olikin hyvä päätös, koska Giggijochin asemalla oli paljon enemmän jonoa. Toisella ala-asemalla käytännössä pääsi kävelemään suoraan hissiin.

Suuntana tietysti toppi. Monen eri hissinousun myötä ylimmälle huipulle pääsee noin puolessatoista tunnissa, eli matkaa kertyy ylöskin päin. Glacierilla, eli siis jäätiköllä saimme hyvää laskua. Vauhtia leveillä baanoilla ihan siihen taitorajalle asti... Ylilyöntejä ei sattunut, eli ei kaatumisia.

Päivän lounaana gulassikeittoa, paitsi eräs musta lammas näki hampurilaisen paremmaksi. Ei muuten ollut varmaan parempi... Lounaan jälkeen piirsimme viivoja rinteisiin tuoreilla reisillä. Iltapäivästä, kun reisissä tuntui olevan lihasten tilalla betonia, päätimme suunnata After Skihin. Isolla kirjoitettuna, koska odotukset olivat kovat... Neljä jäsentä suuntasi suksien kärjet kohti kylää ja samalla kantit liiraus-asentoon. Kaksi meistä (M&T) olivat ottaneet aamuvitamiinit ja halusivat vielä ylimääräisen nousun.

Eturyhmä maalissa, ja päätimme suunnata ensimmäiseen afteriin vasemmalla. Juomat ja lämmittimet ok, mutta jotain olennaista puuttui. Ai niin, se apres ski meno.

Viimeiset kaksi eksynyttä lammasta löysi omat rinteensä kylään ja sitä mukaan "after skihin", oli aika tehdä uusi suunnitelma jotta alkaisi kylän menomesta löytymään. Yhtäkkiä kaksi jäsentä, jotka olivat Söldenin konkareita, muistivat jonkin sortin matalan baarin pääkadun varrelta... Sukset olalle ja laskumonoa toisen eteen!




Alm Rausch!! Tämähän se oli. Sukset seinää
vasten nojalle ja sisään. Tuoksu oli hyvin
afterimainen, mutta paikalla ei ollut kuin
kourallinen ihmisiä!? No, ei hötkyillä vaan
otetaan vaikka yhdet glühweinit ja ihmetellään
alppimaailman menoa. Pikkuhiljaa ja jatkuvasti
alkoi laskukansaa virrata pienehköön ravintolaan
ja DJ muisti nostaa volumea varmasti jokaisen sisäänkävelevän kohdalla.

Eipä mitään, musiikki paranee ja volume nousee...
Väki lisääntyy ja pidot paranee, vai miten se oli?
Totta tuntui olevan. Kassiauki Ski Team unohti
väsyneet jalat ja alkoi vähitellen luopua
suomalaisista haarniskoista ja heilua musiikin mukana...

 











Jep jep, hauskat afterit oli ja laskupäivän aiheuttamat maitohapot saatiin karistettua kintuista... Kaikelle on aikansa, joten Team suuntasi kämpille suihkuun ja siitä erinomaisille pizzoille paikkaan jonka nimeä ei muista. Mutta lättymestari paistoi mahtavassa uunissa pöytämme vieressä hyvät lätyt! Tänne tultiin toistamiseenkin, paikkahan oli heti siinä kylpylän vieressä.

Jälkkäriksi suomalaisten ryhmämatkalaisten (lue: SunSki) suosimasta irkkuravintolasta Irish coffeet ja yöpuulle seuraava päivää varten!