13.2. Apres ski...

Kirkkaissa lakanoissa nukutun yön jälkeen lähdimme aamiaisen jälkeen ski-bussilla kauemmalle hissiasemalle. Tämä olikin hyvä päätös, koska Giggijochin asemalla oli paljon enemmän jonoa. Toisella ala-asemalla käytännössä pääsi kävelemään suoraan hissiin.

Suuntana tietysti toppi. Monen eri hissinousun myötä ylimmälle huipulle pääsee noin puolessatoista tunnissa, eli matkaa kertyy ylöskin päin. Glacierilla, eli siis jäätiköllä saimme hyvää laskua. Vauhtia leveillä baanoilla ihan siihen taitorajalle asti... Ylilyöntejä ei sattunut, eli ei kaatumisia.

Päivän lounaana gulassikeittoa, paitsi eräs musta lammas näki hampurilaisen paremmaksi. Ei muuten ollut varmaan parempi... Lounaan jälkeen piirsimme viivoja rinteisiin tuoreilla reisillä. Iltapäivästä, kun reisissä tuntui olevan lihasten tilalla betonia, päätimme suunnata After Skihin. Isolla kirjoitettuna, koska odotukset olivat kovat... Neljä jäsentä suuntasi suksien kärjet kohti kylää ja samalla kantit liiraus-asentoon. Kaksi meistä (M&T) olivat ottaneet aamuvitamiinit ja halusivat vielä ylimääräisen nousun.

Eturyhmä maalissa, ja päätimme suunnata ensimmäiseen afteriin vasemmalla. Juomat ja lämmittimet ok, mutta jotain olennaista puuttui. Ai niin, se apres ski meno.

Viimeiset kaksi eksynyttä lammasta löysi omat rinteensä kylään ja sitä mukaan "after skihin", oli aika tehdä uusi suunnitelma jotta alkaisi kylän menomesta löytymään. Yhtäkkiä kaksi jäsentä, jotka olivat Söldenin konkareita, muistivat jonkin sortin matalan baarin pääkadun varrelta... Sukset olalle ja laskumonoa toisen eteen!




Alm Rausch!! Tämähän se oli. Sukset seinää
vasten nojalle ja sisään. Tuoksu oli hyvin
afterimainen, mutta paikalla ei ollut kuin
kourallinen ihmisiä!? No, ei hötkyillä vaan
otetaan vaikka yhdet glühweinit ja ihmetellään
alppimaailman menoa. Pikkuhiljaa ja jatkuvasti
alkoi laskukansaa virrata pienehköön ravintolaan
ja DJ muisti nostaa volumea varmasti jokaisen sisäänkävelevän kohdalla.

Eipä mitään, musiikki paranee ja volume nousee...
Väki lisääntyy ja pidot paranee, vai miten se oli?
Totta tuntui olevan. Kassiauki Ski Team unohti
väsyneet jalat ja alkoi vähitellen luopua
suomalaisista haarniskoista ja heilua musiikin mukana...

 











Jep jep, hauskat afterit oli ja laskupäivän aiheuttamat maitohapot saatiin karistettua kintuista... Kaikelle on aikansa, joten Team suuntasi kämpille suihkuun ja siitä erinomaisille pizzoille paikkaan jonka nimeä ei muista. Mutta lättymestari paistoi mahtavassa uunissa pöytämme vieressä hyvät lätyt! Tänne tultiin toistamiseenkin, paikkahan oli heti siinä kylpylän vieressä.

Jälkkäriksi suomalaisten ryhmämatkalaisten (lue: SunSki) suosimasta irkkuravintolasta Irish coffeet ja yöpuulle seuraava päivää varten!