Zürichissa äijät, laukut ja pari suksipussia pakattiin Ullen taxiin. Matka Sveitsistä Itävaltaan suoritettiin saksalaisella taksilla, mikä hivenen ihmetytti... Välimatkat näiden maiden välillä Keski-Euroopassa ovat toki pieniä, joten samapa tuo. Ja epäilijöille, todellakin on halvempaa ottaa taksi kuin iso vuokra-auto viikoksi lumiketjuineen jne.! 
Toisekseen, kukapa alpeille autoilemaan lähtisi, kun voi lomaillakin??
Lauantaipäivät ovat totutusti vaihtopäiviä keskuksissa, joten tien päällä nähtiin monenlaista koukkunokkaa hidastamassa Ullen vauhtia. Isot tiet olivat tukossa, ehkä kolareiden takia, joten kuljettajamme johdatti pienempiä teitä pitkin kohti Söldenin kylää. Yhtäkkiä puutuneet matkalaiset tunsivat suurta lämpöä rinnoissaan nähdessään tuttuja maisemia. St. Anton!! Lumipenkat nousi Antonin seudulla mahtaviksi ja tunnelma nousi heti kattoon. Tosi mukava kaveri, ajatti meidät St. Antonin kylän läpi. Sen verran mukavat aiemmat muistot kylästä, että yksi väitti melkein kuulevansa taksiin asti Mooserwirtin humpan! Ehkä sitten ensi vuonna... Anton, Anton, Anton!!!
Eteenpäin, ja hetken päästä Söldenin kylä avautuu edessä. Auto äkkiä Haus Falkelle ja kamat sisään. Isäntä Falkner, leppoisa hiihdonopettaja, kertoi apartmentin säännöt: Ei mekkalaa 22 jälkeen, ja jättäkää keittiö säädylliseen kuntoon. Ainahan me jälkemme siivoamme, joten ei ongelmia jälkimmäisen suhteen!
Pari jäsentä haki vuokrasukset Rimlistä, 149 euroa, mistä 10 prosentin alennus ja sitten 10 prosenttia lisää vakuutukselle... Eli 149 Euroa. Kuuden päivän jälkeen saimme mystisesti suksia palauttaessa 30 € takaisin per naama. Emme tienneet miksi, mutta olipa muuten tosi mukava kaveri sekin!
Eipä muuta kuin suoritimme normaalit toimenpiteet: Kaupassakäynti, kylään tutustuminen, ruokailu, Kassin pakkaaminen... Sitten ryhmä koisimaan ensimmäistä laskupäivää odotellen!
