tiistai 1. tammikuuta 2013

Askartelukerho

Joo, joskus käy niin, että kaikki ei menekään ihan putkeen esimerkiksi monojen hankinnassa tai oikeastaan niiden sisäkengissä. Kävi nimittäin niin, että viime talvena #1 osti viime talvena uudet bootsit ja kaikista myyjien puheista ja muokkauksista huolimatta sisäkenkä ei vaan sitten venynytkään ylimääräistä senttiä ja isovarpaiden kynnethän siitä menee kippuralle. Pahimmalta vältyttiin ja luut pysyi nahoissaan, mutta pientä modausta se vaati reisun päällä.

 
Toisellakin jäsenellä (takana) oli samansuuntaisia ongelmia... 

Ja osittain liian pienten sisäkenkien (ja monoon rutatun merinovillapuntin) takia ekana laskupäivänä aukesi sääret kyläänlaskussa. Kipu oli ihan kohtuullinen seuraavina päivinä. Ratkaisuja mietittiin ja löydettiinkin. Ensin apteekissa sanojen: "Don't worry, We see that almost every day" -jälkeen olin toiveikas että laskut jatkuu sittenkin. Paksut haavalaput päällekkäin ja keskelle haavan kokoinen reikä. Näin paine siirtyy haavan kohdalta pois muun säären alueelle ja homma jatkuu! Toki tulehtunut haava kipuilee melko isollakin alueella, mutta pientähän tuo nyt on.

Seuraavien päivien aikana urheilukaupoista löydettiinkin oikea ratkaisu eliminoimaan ongelman. Silikonilaput sääreen ja monot jalkaan!



Reisun päällä modasin sisäkengän siten, että kengän kärjet saksilla halki ja päälle tennissukan kärki ja pakkausteippiä puolirullaa. Vähän se naurua herätti porukassa, mutta toimi kyllä ihan oletetulla tavalla ja varpaisiin saatiin lisää tilaa. Kylmähän se vähän voi olla, mutta pääasia on, että halkion kautta ei kosteus pääse etenemään kengän sisään. Matkan jälkeen tuunasin kenkiä uudestaan ja tein "koevedoksen" kondenssitiiviillä teipillä. Ko. teippiä käytetään mm. kylmäputkistojen eristyksien saumoissa jne. Koevedokset testattiin ylläksellä -15°C:een pakkasessa ja hyvin toimi. Tälle kaudelle tuunasin vähän lisää.

Tässä pieni selonteko asiasta kuvineen, jos nyt jollain on vastaavia ongelmia.


Pitkittäisviilto kärkeen ja kärki halki.
Solukumiteippi ja solukumiliimaa.
Liimat paikoilleen ja pieni puristus kärkeen, jotta kärki aukeaa ja teippi paikalleen.
Jos monossa on riittävästi tilaa, voi tohon päälle liimata toisenkin lapun.
Pitää sitten lämmön paremmin.

Tältä se sit näyttää.
Ja tanssikenkä on valmis kun sen viimeistelee vielä sähkärin teipillä!

Eli jos sisämono puristaa ja varpaankynnet ei hommaa kestä, niin ei muuta kuin askartelemaan. Uusien monojen modaajille tiedoksi, että takuut tietenkin monoista lähtee kun niitä alkaa saksimaan. Toi kannattaa oikeasti teipata, ettei solukumi repeä. Aika näyttää, kuinka viritys kestää. Tosin varteenotettava vaihtoehto on myös hankkia omiin kinttuihin teetetyt sisäkengät esim. St Antonin laadukkaista urheilukaupoista ja saattaa olla, että kaupat tulee kaikesta huolimatta...

#1
 

Uusi vuosi, uudet kujeet!

Vuosi vaihtui ja on aika alkaa hehkuttaa tulevaa! Kuumotusta on jonkin verran ollut jo ilmassa sähköposteista päätellen ja syystäkin. Nimittäin kävi niin, että viime talvena matkalla Söldeniin, Saksalainen suharimme ajoi ystävällisesti pois moottoritieltä ja teki pienen ketunlenkin Arlbergin laakson kautta ruuhkat välttääksemme. Ajettiin sitten St Antonin kylän läpi ja Transportterissa alkoi jo osalla kyyneleet valumaan kun ei pysähdyttykään vaan päästeltiin tylysti läpi kylän muka kohti parempaa... Yksi on varma, tänä vuonna ei ohi ajeta! Ei sitten metriäkään...

Siis matkakohteeksi on jo toistamiseen KAST:n historiassa valikoitunut St Anton. Miksi sitten toisen kerran samaan mestaan? Onko rinteet hyviä? No ei ole. Onko keskus ruuhkaton ja rauhallinen? Ei tasan oo. Onko kylä halpa? Ei ole sitten alkuukaan. Ei sitä vaan pystykään järjellä selittämään, ne vaan tietää jotka ovat käyneet. Muutamana hyvänä asiana voidaan toki mainita lumivarmuus, melkein rajattomat offarit ja yhden pienen rinneravintolan, Mooserwirtin, vieraanvaraisuus, mutta näillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa miksi sinne suunnataan. EIPÄ!

Kuukauden päivät saa vielä odottaa, että homma alkaa konkretisoitumaan. Sillä välin voi vaikka muistella vanhoja viime talvelta "trailerin" merkeissä. Laatu on huono, pikkuruudusta katsottavaa. Koko 12min. pätkän saa #1:ltä muistitikulle. Siinä on hyvä kuvanlaatu.


 
 

Hevosmiehiä on kiittäminen tämän vuoden kassinvenyttämisestä! Hyvästi homeloukut ja kellarikaksiot! Tervetuloa 125m2 penthouse isolla parvekkeella, kolmella vessalla, kolmella makuuhuoneella sekä luksuurisella keittiöllä ja olohuoneella kylän keskustasta ja päähissiasemien välittömästä läheisyydestä. Kyllä kelpaa! Sieluni silmin voin jo nähdä yhden jäsenistämme hörppimässä shampanjaa kylpytakki päällä parvekkeella... Ei helvetti. Pysytään tutkalla!
 
#1
 


perjantai 23. marraskuuta 2012

Pari välivideota...

Hivenen taukoa ollut blogikirjoittelussa. Jep jep... Laitetaan nyt muutama video-otos liikkeelle ja yritetään puristaa loputkin päivät viime retken kertomuksesta. Siis jossain vaiheessa lisää tarinaakin!


 Oho ja hupsista! Bloggeri muunsi näköjään laadun Gopro:n kuvasta surkeaksi! Tosi kiva. Pistin sit ekan pätkän tuubiinkin, sielläkin laatu hieman heikkeni, mutta 720:nä parempi. Mitenkähän saisi ladattua orginaalin pätkän täydellä tarkkuudella? En tiedä.



lauantai 19. toukokuuta 2012

13.2. Apres ski...

Kirkkaissa lakanoissa nukutun yön jälkeen lähdimme aamiaisen jälkeen ski-bussilla kauemmalle hissiasemalle. Tämä olikin hyvä päätös, koska Giggijochin asemalla oli paljon enemmän jonoa. Toisella ala-asemalla käytännössä pääsi kävelemään suoraan hissiin.













Suuntana tietysti toppi. Monen eri hissinousun myötä ylimmälle huipulle pääsee noin puolessatoista tunnissa, eli matkaa kertyy ylöskin päin. Glacierilla, eli siis jäätiköllä saimme hyvää laskua. Vauhtia leveillä baanoilla ihan siihen taitorajalle asti... Ylilyöntejä ei sattunut, eli ei kaatumisia.





Päivän lounaana gulassikeittoa, paitsi eräs musta lammas näki hampurilaisen paremmaksi. Ei muuten ollut varmaan parempi... Lounaan jälkeen piirsimme viivoja rinteisiin tuoreilla reisillä. Iltapäivästä, kun reisissä tuntui olevan lihasten tilalla betonia, päätimme suunnata After Skihin. Isolla kirjoitettuna, koska odotukset olivat kovat... Neljä jäsentä suuntasi suksien kärjet kohti kylää ja samalla kantit liiraus-asentoon. Kaksi meistä (M&T) olivat ottaneet aamuvitamiinit ja halusivat vielä ylimääräisen nousun.



Eturyhmä maalissa, ja päätimme suunnata ensimmäiseen afteriin vasemmalla. Juomat ja lämmittimet ok, mutta jotain olennaista puuttui. Ai niin, se apres ski meno.












Viimeiset kaksi eksynyttä lammasta löysi omat rinteensä kylään ja sitä mukaan "after skihin", oli aika tehdä uusi suunnitelma jotta alkaisi kylän menomesta löytymään. Yhtäkkiä kaksi jäsentä, jotka olivat Söldenin konkareita, muistivat jonkin sortin matalan baarin pääkadun varrelta... Sukset olalle ja laskumonoa toisen eteen!




Alm Rausch!! Tämähän se oli. Sukset seinää
vasten nojalle ja sisään. Tuoksu oli hyvin
afterimainen, mutta paikalla ei ollut kuin
kourallinen ihmisiä!? No, ei hötkyillä vaan
otetaan vaikka yhdet glühweinit ja ihmetellään
alppimaailman menoa. Pikkuhiljaa ja jatkuvasti
alkoi laskukansaa virrata pienehköön ravintolaan
ja DJ muisti nostaa volumea varmasti jokaisen sisäänkävelevän kohdalla.

Eipä mitään, musiikki paranee ja volume nousee...
Väki lisääntyy ja pidot paranee, vai miten se oli?
Totta tuntui olevan. Kassiauki Ski Team unohti
väsyneet jalat ja alkoi vähitellen luopua
suomalaisista haarniskoista ja heilua musiikin mukana...









 











Jep jep, hauskat afterit oli ja laskupäivän aiheuttamat maitohapot saatiin karistettua kintuista... Kaikelle on aikansa, joten Team suuntasi kämpille suihkuun ja siitä erinomaisille pizzoille paikkaan jonka nimeä ei muista. Mutta lättymestari paistoi mahtavassa uunissa pöytämme vieressä hyvät lätyt! Tänne tultiin toistamiseenkin, paikkahan oli heti siinä kylpylän vieressä.














Jälkkäriksi suomalaisten ryhmämatkalaisten (lue: SunSki) suosimasta irkkuravintolasta Irish coffeet ja yöpuulle seuraava päivää varten!



lauantai 10. maaliskuuta 2012

12.2. Suksilla

Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Giggijochin ala-asemaa saadaksemme hissiliput. Jälkiviisaana voi todeta, että hissiliput kannattaa hakea jostain muualta kuin päähissiaseman luota. Lippujen jonotuksen jälkeen ei tehnyt mieli jonottaa gondolihissin arviolta puolen tunnin mittaista jonoa.




 Koska Kassiauki Ski Teamin muutama jäsen on käynyt ennenkin Söldenissä, nokkelina poikina kävelimme viereiselle yhden hengen tuolihissille. Tämä eksoottinen hissi nostaa laskijan Hochsöldeniin. Yksi erikoisimmista hissinousuista muuten: Sukset ja sauvat sylissä, hissistä pois nousu juosten...



Auringon kirkas paiste sekä maisemat veti miehet hiljaiseksi tällä meditointiin verrattavalla hissinousulla... No, sukset jalkaan ja tutkimaan rinteitä. Pieni kylmyys, ehkä reilu 10 pakkasastetta, ei haitannut kun keräsimme reissun ensimmäiset maitohapot reisiin.





Ensimmäinen lasku suoritettu, joten ehkä aika jo hieman juhlia!!

















Koko päivä perinteistä rinnelaskua, rinteet loistavassa kunnossa lumitilanteesta ja hyvistä pakkasista johtuen. Lopuksi rauhallinen afteri Marco´s -nimisessä "mutteribaarissa". Marcon mutteri oli kaikkein lähimpänä majoitustamme, joten kävelymatka kämpille jäi lyhyeksi.
Bongaa ski team!

Laskujen jälkeen rohkea ryhmä päätti lähteä tutustumaan euroopanmajavien (Castor fiber) patoamiin tekoaltaisiin, eli kylpylään. Majoituksen hintaan sisältyi vapaa pääsy Freizeit Arenalle, missä kävimme nopeasti saunassa ja kylpemässä. Olipa siellä oikein Finnish kelosaunakin... Se olikin ainoa mihin viitsi mennä, koska muissa saunoissa (sanarium, höyry- ja yrttisauna ym) lämpötila on noin 40 astetta. Germaanit istuivat pyyhkeidensä päällä kelosaunassa kuin kirkossa, eikä löylynheittomahdollisuutta tietenkään ole. Kiuaskin taisi olla koriste... Hiki tuli kuitenkin!



Mikäli Itävaltalaiseen saunakulttuuriin ei ole vielä tutustunut, kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa vaikkapa kyseinen areena. Suomalaiseen saunomiseen ja kylpemiseen nähden touhu on hieman... hmm.. no, ainakin erilaista!

Illasta menimme syömään johonkin pihviravintolaan. Valtaosa meni tarjoilijan koukkuun ja otti T-luu pihvin. Kysyttäessä minkä kokoinen se on, vastaukseksi saimme että se saattaa vaihdella aika paljon, siinä voi olla rasvaa ym... Ja niinhän siinä kävi, että saimme laadultaan hyvin vaihtelevia T-luita! Osalla ruokailu oli jänteiden pureskelua ja osalla pihvi oli hyvä. Kuitenkin suolalla ja pippurilla saimme korvattua vähän kehnompiakin lihanpaloja!

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kohti Söldeniä 11.2.2012

Lauantaiaamuna 11.2.2012 kuuden nuoren urheilijan ryhmä käynnisti autot Tampereelta kohti Helsinki-Vantaata. Lennot oli varattu Blue1:lta, mikä herätti kovasti kassilaisissa pelontunteita. Aikoinaan Ski Team joutui nimittäin matkustamaan piiiitkän kaavan mukaan Zürichista Helsinkiin... Pahin lentostressi ravisteltiin kentällä pois ryhmästä ja lennot sujuivatkin tällä matkalla mallikkaasti.






Zürichissa äijät, laukut ja pari suksipussia pakattiin Ullen taxiin. Matka Sveitsistä Itävaltaan suoritettiin saksalaisella taksilla, mikä hivenen ihmetytti... Välimatkat näiden maiden välillä Keski-Euroopassa ovat toki pieniä, joten samapa tuo. Ja epäilijöille, todellakin on halvempaa ottaa taksi kuin iso vuokra-auto viikoksi lumiketjuineen jne.!







Toisekseen, kukapa alpeille autoilemaan lähtisi, kun voi lomaillakin??

Lauantaipäivät ovat totutusti vaihtopäiviä keskuksissa, joten tien päällä nähtiin monenlaista koukkunokkaa hidastamassa Ullen vauhtia. Isot tiet olivat tukossa, ehkä kolareiden takia, joten kuljettajamme johdatti pienempiä teitä pitkin kohti Söldenin kylää. Yhtäkkiä puutuneet matkalaiset tunsivat suurta lämpöä rinnoissaan nähdessään tuttuja maisemia. St. Anton!! Lumipenkat nousi Antonin seudulla mahtaviksi ja tunnelma nousi heti kattoon. Tosi mukava kaveri, ajatti meidät St. Antonin kylän läpi. Sen verran mukavat aiemmat muistot kylästä, että yksi väitti melkein kuulevansa taksiin asti Mooserwirtin humpan! Ehkä sitten ensi vuonna... Anton, Anton, Anton!!!













Eteenpäin, ja hetken päästä Söldenin kylä avautuu edessä. Auto äkkiä Haus Falkelle ja kamat sisään. Isäntä Falkner, leppoisa hiihdonopettaja, kertoi apartmentin säännöt: Ei mekkalaa 22 jälkeen, ja jättäkää keittiö säädylliseen kuntoon. Ainahan me jälkemme siivoamme, joten ei ongelmia jälkimmäisen suhteen!



Pari jäsentä haki vuokrasukset Rimlistä, 149 euroa, mistä 10 prosentin alennus ja sitten 10 prosenttia lisää vakuutukselle... Eli 149 Euroa. Kuuden päivän jälkeen saimme mystisesti suksia palauttaessa 30 € takaisin per naama. Emme tienneet miksi, mutta olipa muuten tosi mukava kaveri sekin!



Eipä muuta kuin suoritimme normaalit toimenpiteet: Kaupassakäynti, kylään tutustuminen, ruokailu, Kassin pakkaaminen... Sitten ryhmä koisimaan ensimmäistä laskupäivää odotellen!


maanantai 20. helmikuuta 2012

Sölden 2012

Kassiauki Ski Team kävi tutustumassa Itävaltaan Helmikuussa 2012. Päivitetään kuvien ja videoiden muodossa  pikapuoliin...

Retkellä mukana:
Markus
Pekka
Timo
Kimmo
Arttu
Toni


Pienet maistiaiset: